Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon 2009 voittanut venäläinen kansalaisjärjestö Memorial avaa arkistonsa EuroparlTV:lle. Perheiden tarinat ja henkilökohtaiset esineet kertovat arkipäivästä sortovallan alla. Kokoelma kuitenkin jatkaa kasvuaan, kun nyky-Venä

Reportteri: Kirjaamassa vanhoja ja uusia ihmisoikeusrikkomuksia Venäjällä

https://api.multimedia.europarl.europa.eu/documents/20125/14973754/M003-0034-FI.srt

20 vuotta   Andrei Saharovin kuoleman jälkeen

Euroopan parlamentin   hänen mukaansa nimetty palkinto

annettiin Memorialille,   venäläiselle järjestölle, joka valvoo

vanhoja ja uusia   ihmisoikeusrikkomuksia

EuroparlTV kävi Moskovassa   tutustumassa Memorialin arkistoihin

ja ihmisoikeuksien puolustamisen   todellisuuteen nyky-Venäjällä.

pitää sisällään tuhansia   asiakirjoja ja valokuvia,

jotka kertovat elämästä ihmisiä   sortavassa järjestelmässä, valtioterrorista.

etteivät neuvostovuosien väärinkäytökset   ja kärsimys unohtuisi koskaan.

Memorial - Oleg Orlov, Sergei Kovalev   ja Ljudmila Aleksejeva...

Tänä vuonna se sai parlamentissa   Saharov-palkinnon

tunnustuksena panoksestaan   ihmisoikeuksien puolustamiseen.

Andrei Saharov oli itse perustamassa   järjestöä vuosia sitten.

Arkistoista voi löytää   henkilökohtaisia esineitä.

Vankileireillä sävellettyä musiikkia.

Lasten kirjeitä   työleireille suljetuille vanhemmilleen.

Henkilökohtaisia tarinoita suojellaan,   ei jätetä heitteille.

Ihmiselon arkipäivän tarinoita vaalitaan.

Tärkeintä on se,   miten rakennamme kokoelmaa.

Ihmisten historia on tärkeämpää   kuin valtion historia.

Vuosien ajan tutkimme vain valtiota.   Yksilöille ei ollut sijaa.

Arkisto tekee yksilöstä   historian mittapuun.

Emme kerää kopioita   valtion arkistoissa olevasta materiaalista.

Keräämme asiakirjoja tutkiaksemme   sorron historiaa perheiden kautta,

että voisimme ymmärtää,   miten tärkeä,

suuri vaikutus terrorilla on ihmisten   tietoisuuteen ja elämään nykyisinkin.

Memorialin rakennuksessa   on myös pieni museo,

vain yksi huone,   mutta täynnä tarinoita.

Toisinajattelijat, intellektuellit   ja muut "valtion viholliset"

lähetettiin niille rangaistaviksi   ja "uudelleenkoulutettaviksi".

Museo pitää sisällään   arkipäiväisiä esineitä,

vaatteita, henkilökortteja,   pakollisia kuvia Stalinista.

jotain vankeudestaan   ja toiveistaan tulevaisuuden varalle.

Museo on pieni, mutta yrittää estää   ihmisiä unohtamasta tapahtuneita.

Ensinnäkin se on ennen kaikkea   maamme historiaa.

Se tapahtui,   ja ihmiset elivät sitä,

eivät vain vuoden   vaan vuosikymmenien ajan.

Niin monet ihmiset   menettivät henkensä.

Heidän vapautensa vietiin,   ja he elivät rautaesiripun takana.

Memorial myös toimii ihmisoikeuksien   puolustamiseksi nyky-Venäjällä.

Esimerkiksi Tšetšeniassa   Memorial seuraa väitteitä

sieppauksista, murhista ja kidutuksesta.

Mutta se taistelee myös   yleistä välinpitämättömyyttä vastaan

sekä marginalisoitumista pääosin   valtion omistamissa tiedotusvälineissä.

Julia Klimova   on Memorialin lehdistötiedottaja.

Hänen tehtävänään on herättää   venäläisen median mielenkiinto,

mutta kuten hän kertoo,   taistelu poliittista sortoa vastaan jatkuu.

Suurin osa mediasta   on hallituksen valvonnassa.

Joten voin sanoa,   ettei informaatiomme kiinnosta heitä.

On luultavasti huono asia,   etteivät he edes arvostele meitä.

Jotkut mediat työskentelevät kanssamme,   mutta useimmat niistä toimivat netissä.

Tämän päivän Venäjä on hyvin erilainen   kuin Saharovin Venäjä.

Mutta Memorial palkitseminen muistuttaa   meitä siitä, ettei kaikki ole muuttunut.

Ihmisoikeusrikkomukset   eivät ole etäinen muisto,

vaan jatkuva ongelma, jota ei vielä ole   arkistoitu Memorialin arkistoihin.