Miksi Britannia, etenkin brittilehdistö, vastustaa niin jyrkästi kaikkea EU:hun liittyvää? EuroparlTV meni Kanaalin toiselle puolelle etsimään vastauksia.

Reportteri: Euroskeptisismi Britanniassa

https://api.multimedia.europarl.europa.eu/documents/20125/15791284/m003-0166-fi_mf.srt

Britannia, kuuluisa teestä, kuninkaallisista  ja vastenmielisyydestä EU:ta kohtaan.

Kävimme Lontoossa katsomassa,  miksi maa on maineeltaan euroskeptinen

Englanti on innoton sen suhteen.  Se haluaa EU:n hyödyt

muttei halua kärsiä huonoista puolista.

Meidän pitää välittää siitä.  Me kaikki...

Suurin osa kansasta  vastustaa EU:ta täysin.

Elän vain elämääni,  teen oman osuuteni.

Ja annat EU:n tehdä omansa?  - Syön kanani. Sen minä teen.

on varmasti eri näkemyksiä EU:sta  ja siitä tiedottamisesta.

Tutkiaksemme asiaa  puhuimme entiselle tiedottajalle,

professorille ja EU-myönteisiä ja -vastaisia  leirejä edustaville toimittajille,

ja kaikilla on eri määritelmänsä  Britannian euroskeptisismistä.

Skeptisismi on  brittijournalismin ydin.

Tämä termi on ollut  riesanamme 1980-luvulta asti.

selvästä eurofobiasta, vihamielisyydestä  Euroopan integraatiota kohtaan,

He ovat lähes ksenofobeja eivätkä  pidä mistään, mikä ei ole brittiläistä.

Mutta maltillisemmalla puolella  on euroskeptisismi.

Jotkut sanoisivat  itseään eurorealisteiksi.

Euroskeptisismi tarkoittaa jotain muuta  Brysselin instituutioiden ihmisille.

Se tarkoittaa heidän arvostelijoitaan, jotka  ovat joko euroskeptikkoja tai populisteja.

1970-luvulla Britannia äänesti  Euroopan yhteisöön liittymisen puolesta.

36 vuotta myöhemmin  sanomalehdet ja konservatiivit

vaativat kansanäänestystä  EU-jäsenyydestä.

Nykykriisi on osasyynä,  mutta monet syyttävät mediaa.

Brittijournalismin perinne  syntyi Fleet Streetillä.

Puhuin hiljan erään hienon amerikkalaisen  tutkivan journalistin kanssa.

Hän sanoi: "Mikä lehtien tehtävä on?  Meidän pitää räyhätä."

Kynä on miekkaa mahtavampi.  Brittijournalisteilla on terävät kynät.

Olen ollut Brysselissä 9 vuotta.  Telegraphissa viisi vuotta.

Tunnen instituutiot hyvin.  Osaan olla hyvin nörttimäinen, jos haluan.

Brittijournalistit ovat aggressiivisempia,  joten olemme aika töykeitä ihmisille.

Niin ihmiset ajattelevat,  koska emme kunnioita paljonkaan

"Monsieur le Présidentia"  tai ketään muuta.

Markkinat vaativat  tätä aggressiivista tyyliä.

Kun kilpailemassa on 10 kansallista  sanomalehteä ja useita alueellisia,

Populaaritabloidit ovat  olleet monien euromyyttien lähteitä.

Euroopan komissio on pitänyt  luetteloa 90-luvulta.

Kirjeenvaihtajien pitäminen  ulkomailla on kallista.

Tabloidien mielestä ei  kannata olla Brysselissä,

Nämä haluavat myydä juttujaan,  joten he liioittelevat,

vääristelevät juttuaan,  mikä on heistä oikein.

He rakentavat jutun,  vääristelevät ja liioittelevat

ruokkien linjaa, jota  uskovat päätoimittajan ostavan.

Käyrä banaani on hieno juttu täkäläiselle  tabloidin päätoimittajalle. Se pitää saada.

Laiska journalismi ei ole ainoa syypää.

Ympäristöstä, taloudesta ja  ulkopolitiikasta raportoiminen on vaativaa.

Se voi olla yksi syy siihen, että  EU-asioista raportoidaan niin huonosti.

ERVV:n erottaminen YTPP:stä  ei ole ihan helppoa.

Huippukokouksissa journalistit  yksinkertaistavat asioita.

Raportoimme niistä  voittoina tai tappioina.

On mielenkiintoisempaa seurata sitä  taisteluna tai mahdollisena häviönä.

Viimeinen EU:n huippukokous  ei ollut poikkeus.

Yksi tabloidi käytti  viittausta sotaan.

Raportointi siitä, mikä  toimii hyvin, ei ole uutinen.

Ehkäpä brittilehdistö  onkin oikeassa,

kun tarkastelee kriittisesti yhä  tärkeämmäksi käyvää instituutiota.

ei löydy jatkuvasti otsikoita,  hyviä tai huonoja, EU:sta.

Oscar Wilde sanoi:  "Vain yksi asia elämässä