Bushin hallinnon julistama sota terrorismia vastaan loi erimielisyyksiä Euroopan maiden välille. Oliko Eurooppa luhistumisen partaalla?

Historia: Irakin sota

https://api.multimedia.europarl.europa.eu/documents/20125/15800350/v001-0018-fi_mf.srt

20.3.2003 alkanut Irakin sota merkitsi  syvää tahtilepoa EU:n historiassa.

Siinä välissä, kun  World Trade Center romahti 11.9.2001

ja EU laajentui 10 uudella jäsenellä  1. toukokuuta 2004,

todisti eurooppalaisten kyvyttömyyden  omaksua johdonmukainen kanta

Bushin hallinnon julistamaan  "terrorismin vastaiseen sotaan".

Tässä vastaukset kahdelta mepiltä,  jotka olivat aitiopaikalla.

Ensinnäkin parlamentin suuri enemmistö  vastusti Irakin sotaa.

Jakautuivathan mielipiteet  parlamentissakin,

kuin kenenkään muun puolella tässä  asiassa. Se oli varmasti oikea asenne.

Saksassa tätä kantaa  käytettiin vaalitarkoituksiin

yrittämättä mitenkään vaikuttaa  Amerikkaan tässä asiassa.

Minusta rauhaa tai sotaa  on väärin käyttää vaaleissa.

Tällä asialla  oli hyvin vakavat seuraukset.

Ja maksamme yhä  näistä erimielisyyksistä.

USA:n päätös hyökätä Irakiin perustui  niiden aseiden oletettuihin riskeihin,

mahdollisten ydinaseiden, joita  Saddam Husseinilla oli alueella,

jota Osama bin Ladenin johtama ja  koko maailman pelkäämä al-Qaida horjutti.

Kamalista teoistaan huolimatta Saddam  Husseinilla ei ollut yhteyksiä al-Qaidaan.

Hän ei ollut  islamistifundamentalisti.

Oli selvää, ettei hänellä ollut  mitään yhteyttä al-Qaidaan,

eikä joukkotuhoaseista  löydetty mitään todisteita.

aloittaakseen sodan, jolla ei ollut  mitään tekemistä 11.9. kanssa,

joka oli tragedia  ja on sitä edelleen.

oli ennen kaikkea tilaisuus näyttää  eurooppalaisten syvä erimielisyys.

Voimankäytöllä olisi  niin vakavat seuraukset

ihmisille, alueelle  ja kansainväliselle vakaudelle,

että se pitäisi nähdä  vasta viimeisenä keinona.

allekirjoitti kirjeen, joka tuki USA:n  sotilaallista väliintuloa Irakissa.

5. helmikuuta siihen liittyi  vielä 10 muuta.

Yhdeksän päivää myöhemmin Ranskan  ulkoministeri vastusti sitä New Yorkissa

24. helmikuuta  YK:n päätöslauselmaehdotus

USA:lta, Isolta-Britannialta  ja Espanjalta puoltaa väliintuloa.

Lisää vastustusta  Ranskalta, Saksalta ja Venäjältä

ennen lopullista lupaa USA:lta, Britannialta,  Espanjalta ja Portugalilta Azoreilla.

20.3. Kreikan puheenjohtajuus  myönsi epäonnistuneensa yrityksissään

ylläpitää vaikutelmaa  johdonmukaisuudesta EU:n johdossa.

Oli todella huono asia,  ettei ulkoministerineuvosto

Se teki sen ensi kertaa  vasta helmikuussa 2003,

Liittokansleri Schröder antoi  yhden lausunnon, Tony Blair toisen,

eikä kummallakaan  ollut mitään vaikutusta.

Meidän olisi pitänyt yhdistää voimamme,

niin olisimme  voineet vaikuttaa Amerikkaan.

Iso-Britannian rooli  oli vahingollinen ja negatiivinen

Tony Blairin,  George Bushin "puudelin", johdolla.

Se loi paljon epäluottamusta hallitusten  ja yleisen mielipiteen välille.

Lopulta Irakin sodan polemiikki  vahingoitti enemmän Natoa kuin EU:ta.

Vanhan mantereen erimielisyyksien vuoksi

Atlantin liitto jätettiin pois  Irakin miehityksestä.

Vasta Bukarestin huippukokouksen  jälkeen vuonna 2008

se alkoi toipua  syvästä itseluottamuksen puutteesta.