EU:n päätöksiä tehtäessä on kuultava kaikkien 28 jäsenvaltion näkemykset, mutta onko pienimmillä jäsenmailla tarpeeksi painoarvoa saavuttaa oman etunsa mukaisia ratkaisuja?

Pienet EU-maat: Höyhensarjalaisiako?

https://api.multimedia.europarl.europa.eu/documents/20125/11793416/v003-0062-fi.srt

Jos haluamme tietää painomme,  astumme vain vaa'alle.

Mutta jäsenvaltion painoarvon  määrittäminen

Euroopan unionissa  ei ole niin yksinkertaista.

Esimerkiksi Suomi näyttää  aika kookkaalta pinta-alansa perusteella.

Mutta jos katsotaan sen poliittista  vaikutusvaltaa ja väestöä, se on kevyempi.

Kun EU:ssa on nyt 28 jäsentä,  sen on täytynyt laatia järjestelmä,

jolla kullekin maalle annetaan äänivalta  pääosin sen väestön mukaan.

Eli se antaa suurimmille maille  selvän etuaseman... vai antaako?

Parlamentissa kunkin maan  paikkamäärä

määräytyy suhteellisen vaalitavan mukaan:

mitä suurempi väestö,  sitä enemmän paikkoja,

mutta yksi meppi edustaa  myös useampia kansalaisia.

Eli kun maltalainen meppi  edustaa 80 000 kansalaista,

saksalainen meppi edustaa  jopa 800 000 kansalaista!

Miten pienimpien maiden mepit puolustavat  etujaan sellaisessa järjestelmässä?

VoteWatch, järjestö,  joka analysoi äänestysmalleja

EU:n instituutioissa,  antaa meille tärkeän vihjeen.

Pienen maan on hyvin tärkeää  valita taistelunsa hyvin.

Niillä alueilla,  joissa niillä on intressejä,

ne voivat saada suurempien  jäsenmaiden tuen

sitä vastaan, että tukevat muita asioita,  jotka eivät ole niille niin tärkeitä,

myös avainvirkoja niiden mepeille,  virkamiehille.

Äänestysjärjestelmä  on erilainen neuvostossa,

mutta sielläkin pienten maiden  on tärkeää saada liittolaisia.

EU-maiden johtajat päättävät  tällaisissa saleissa

meihin kaikkiin vaikuttavista asioista.  Mutta miten ne päätökset tehdään

ja mitä vaikutusvaltaa  pienimmillä mailla on?

Arimmissa asioissa, kuten veroissa,  puolustuksessa, perussopimusmuutoksissa

Se tarkoittaa teoriassa, että  suurempien maiden painostus

suljetaan pois ja kaikilla  mailla on saman verran valtaa.

Kaikissa muissa päätöksissä  pitää saavuttaa määräenemmistö:

260 ääntä ja ainakin  15 maata asian puolesta.

Tällä haavaa suurimmilla mailla  on 29-27 ääntä,

keskisuurilla 14-10  ja pienimmillä 7-3.

Mutta marraskuussa 2014 otetaan  käyttöön uusi järjestelmä,

kaksoisenemmistö. Sen mukaan valtioiden  enemmistön pitää hyväksyä päätös

mutta niiden pitää edustaa myös  65 prosenttia EU:n väestöstä.

Tämä suosii uskoakseni  sekä suuria että pieniä jäsenmaita

jotka ovat olleet tähän asti  hieman yliedustettuja.

Äänestysjärjestelmän lisäksi  kiertävä neuvoston puheenjohtajuus

tarjoaa myös jokaiselle EU-maalle,  suurelle ja pienelle, hienon tilaisuuden

mahdollistaa sopimuksia ja ottaa esille  kansallisen edun mukaisia asioita.

Ja lopuksi tässä on  Euroopan komissio.

Täällä kullakin maalla on  komissaari, jolla on oma salkkunsa.

Tämä on tärkein paikka pienimmille maille  saada strategisia salkkuja hoitoonsa.

Sillä tavoin Kreikka,  jolla on 15 000 km rantaviivaa,

On selvää,  että EU:n laajentumisissa

pienten ja keskisuurten maiden  määrä on kasvanut.

Niillä ei ehkä ole suurta osuutta  äänistä, hallintoresursseista

tai neuvotteluvoimasta,  mutta monet pienet maat,

kun ne pelaavat korttinsa oikein,  onnistuvat edistämään etujaan EU:ssa.