Kovalla työllä neuvoteltu Amsterdamin sopimus laski tärkeän perustan EU:n tuleville perussopimuksille. Mutta olivatko muutokset niin syvät ja kauaskantoiset kuin toivottiin?

Historia: Amsterdamin sopimus

https://api.multimedia.europarl.europa.eu/documents/20125/16427912/v001-0028-fi.srt

Kahden vuoden neuvotteluiden jälkeen  EU-maiden johtajat

tapasivat 16.6.1997 viimeistelläkseen  Amsterdamin sopimuksen.

Perussopimuksen muuttaminen  oli pitkä prosessi.

Siitä piti keskustella  hallitustenvälisissä kokouksissa,

joissa jäsenmaiden edustajien  piti sopia

pitkästä uudistusehdotuksien  toivelistasta.

Jean-Luc Dehaene oli silloinen  Belgian pääministeri.

Viisi vuotta  Maastrichtin sopimuksen jälkeen

toivoimme, että asioita, joita ei ratkaistu  Maastrichtissa, ratkaistaisiin nyt.

Sillä välin EU oli laajentunut  ja tarvittiin enemmän.

etenkin niissä, jotka koskivat  määräenemmistöpäätöksiä,

Ennen Amsterdamia suurimman osan  neuvoston päätöksistä

täytyi olla yksimielisiä.  Esim. talous- ja raha-asioista

Yksimielisyys oli itse asiassa  toinen sana pysähtyneisyydelle,

koska aina on joku, joka ei  halua siirtyä eteenpäin.

ja yrittää yleistää  määräenemmistöpäätöksiä.

Perussopimus laajensi  määräenemmistön monille alueille,

mm. kansanterveyteen  ja tullien yhteistyöhön.

Määräenemmistöön tarvittiin  noin 71 %:n enemmistö.

Kullakin jäsenmaalla oli tietty määrä  ääniä, ns. painotettu äänestys.

Esim. Luxemburgilla oli kaksi ääntä  ja Saksalla 10.

Mutta kyse ei ollut vain  valtataisteluista jäsenmaiden kesken.

kohti sitä, että  parlamentille annettiin lisävaltaa

ja komissio pantiin  suurempaan vastuuseen

vapaasti valittujen jäsenten edustajuudelle.

Niin sanotussa  yhteispäätösmenettelyssä

Euroopan parlamentilla ja jäsenmailla  oli lähes yhtäläinen äänivalta

23 alueella, mm. työllisyydessä,  terveydessä, liikenteessä ja ympäristössä.

EP sai myös oikeuden hyväksyä  Euroopan komission puheenjohtajan

ja määrätä rangaistuksia, kun  jäsenmaat loukkaavat ihmisoikeuksia.

Hollantilainen Jan Mulder oli meppi  Amsterdamin sopimuksen aikaan.

Kun minut valittiin  ensi kertaa vuonna 1994,

kyse oli lisävallan  antamisesta parlamentille.

Emme saaneet tarpeeksi  mutta saimme lisää,

ja jokainen askel siihen suuntaan  on askel oikeaan suuntaan.

Sopimus perusti myös  tiiviimmän yhteistyön

parantamaan tehokkuutta, kun unioniin  oli tulossa lisää jäsenmaita.

Se salli joukon jäsenmaita edetä  EU:n integraatioprosessissa,

esim. rikosoikeudellisessa yhteistyössä.

Amsterdamin huippukokous  oli askel lähemmäs

kun yleisölle esitettiin  uusien kolikoiden prototyypit.

Entisen Jugoslavian  konfliktien jälkeen

jäsenmaat pitivät yhteistä ulko- ja  turvallisuuspolitiikkaa puutteellisena.

tehokkaampaan työhön  ulko- ja puolustuspolitiikassa.

Ei pidä unohtaa, että esimerkiksi  Itävallan, pohjoisten maiden,

jotka olivat  perinteisesti puolueettomia,

oli vaikea tulla mukaan  tähän mekanismiin.

Siksi me aloitimme ns.  Petersbergin tehtävillä,

Ja siinä Amsterdam  oli tärkeä askel.

Sopimus loi myös ulko- ja  turvallisuuspolitiikan

jossa Naton entinen pääsihteeri,  espanjalainen Javier Solana

Amsterdamin sopimuksen  allekirjoittivat 2.10.1997

Vaikka Amsterdam oli tärkeä perusta  unionin tuleville perussopimuksille,

moni oli turhautunut  sen vähäisiin saavutuksiin

pitkien hallitustenvälisten  kokousten jälkeen.

EU:n perussopimusten muutoksista  pitää keskustella ensin

Siinä on edustajia jäsenmaista,  kansallisista parlamenteista

Valmistelukunnan jälkeen  on hallitustenvälinen kokous,