Jan Olbrycht (EPP, Puola) ja Marta Andreasen (EFD, Iso-Britannia) selittävät perusteellisesti rakennerahastoja ja niiden rahoitusta vuoden 2014 jälkeen.

360°: EU:n aluepolitiikan tulevaisuus

https://api.multimedia.europarl.europa.eu/documents/20125/15923987/d004-0006-fi_mf.srt

Hei, ja tervetuloa  tämänkertaiseen 360°:een.

Analysoimme tänään syvällisesti  niin sanottuja rakennerahastoja

ja Euroopan  aluepolitiikan tulevaisuutta.

Vasemmalla puolellasi  on Marta Andreasen

Vapaa ja demokraattinen  Eurooppa -ryhmästä.

Ennen kuin yritämme  selittää asiaa teille,

katsotaan Julie Martinin  lyhyt raportti.

EU tuntuu panostavan paljon  aluepolitiikkaan.

Olemme Monsissa, Hainaut'ssa,  Belgian köyhimmällä alueella.

Silti tämä tiedepuisto edustaa  eräiden alojen tutkimuksen huippua.

Tämä laboratorio tekee materiaalien  kuten muovien tutkimusta ja kehitystä.

Tuolla on televiestinnän  tutkimus- ja innovaatiokeskus.

Tämä tiedepuisto rakennettiin varoilla,  joista 50 % tuli EU:lta.

EU:n aluepolitiikka  pani lähes 38 miljoonaa euroa

tämän projektin kehitykseen  ennen vuotta 2007.

Tavoitteena oli  tehostaa alueen taloutta.

Menestys.  Nyt tiedepuistossa on 57 yritystä,

jotka edustavat  655 lisätyöpaikkaa alueella.

Menestyksensä uhrina tiedepuisto  laajentuu nyt moottoritien yli.

Vuosina 2007-2014  investoidaan 19 miljoonaa euroa

tähän talouden  jälleenrakennushankkeeseen.

Innovaatio, tieinfrastruktuurin  parantaminen tai työpaikkojen luominen:

on vahvistaa eri alueiden taloudellista  ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta

tasoittaen siten  kehityksen eriarvoisuutta.

Siihen saatavilla olevia varoja  käytetään kolmella tavalla.

autetaan yritysten perustamista  aluesuunnittelulla tai tuilla,

jotka ovat korkeampia  kuin ne saisivat muualta.

tutkimus- ja kehitystyön kehittämisellä  ja tietenkin myös koulutuksella.

Ja lopuksi, koska on  tärkeää lisätä myös houkuttavuutta,

Se on varannut sille 308 miljardin euron  budjetin vuosiksi 2007-2013.

menee köyhimmille alueille -  lähentymistavoite.

Avustuskelpoisia ovat alueet,  joiden BKT per henkilö

on alle 75 %  EU:n keskimääräisestä BKT:sta.

Niitä on 99, ja ne sijaitsevat  pääosin uusissa jäsenvaltioissa.

Aluepolitiikkaa voi verrata laivueeseen.

On toimittava niin,  että koko laivue voi edetä nopeasti,

16 % aluepolitiikan varoista on varattu  kilpailukyvylle ja työpaikkojen luomiseen.

Tämä kattaa kaikki ne Euroopan alueet,  joita ensimmäinen tavoite ei koske,

Ja vain 2,5 % rahoituksesta on omistettu  Euroopan alueiden yhteistyöhön,

korostetaan liikaa  taloudellista puolta

eikä tarpeeksi  arkielämään kuuluvia asioita kuten

yhteistyötä kulttuurin,  yliopistojen ja muilla alueilla.

Mutta mitä tapahtuu  vuoden 2014 jälkeen?

Rikkaat alueet pelkäävät menettävänsä  rahoitusta säästöjen takia.

Niiden edustajat osoittivat  siitä mieltään vuonna 2010.

Varmaa on,  että aluepolitiikkaa uudistetaan.

ja kustannustehokkuus pitää analysoida,

jotta varat, joskin pienemmät  kuin tähän asti, voidaan käyttää

Tapahtui mitä tahansa, seuraavan  aluepolitiikan rahoitus

liittyy läheisesti  tutkimukseen ja kehitykseen.

Marta Andreasen, monet kysymykset  koskevat EU:n tulevaa budjettia.

Onko rahaa silloin enemmän  vai vähemmän? Miten se toimii?

Näimme eri mahdollisuuksia - alueet,  kilpailukyky jne.

joten EU:n budjetin eri ohjelmiin  on tietenkin vähemmän rahaa.

Mutta meidän pitää ymmärtää, mikä tämän  rakennerahoituksen menestysaste on.

Kreikka on saanut yli  60 miljardia euroa rakennerahoitusta

Miten Kreikka ei siis ole  pystynyt kasvattamaan talouttaan

näin paljolla rahoituksella?  Mitä se on tehnyt niillä rahoilla?

Espanja on saanut 130 miljardia,  Portugali 80 miljardia.

Sanoisitko, että ongelmana on petos?  Se ei toimi sen vuoksi?

Sanoin, ettemme tiedä, käytetäänkö rahat  oikein ja käyttävätkö niitä oikeat ihmiset.

Valvonta on ehkä  liian vaikeaa ja kallista,

ei vain Euroopan komissiolle  vaan myös jäsenvaltioille,

joiden täytyy valvoa, että virastot  todella käyttävät rahat siihen mihin pitää.

Mutta nyt meillä on maita,  jotka eivät ole kasvattaneet talouksiaan

ja joihin on satsattu paljon rahaa,  paljon rakennerahoitusta.

Se toimii hyvin, koska jos katsomme  koheesiopolitiikan tuloksia