Kööpenhaminan ja Cancúnin välillä ilmastosopimuksesta taistellaan Bonnissa. Saksalaismeppi Jo Leinenin mukaan Euroopan on nostettava päästöleikkaustavoitteensa 30 prosenttiin.

Haastattelu: Uusi mahdollisuus ilmastonmuutoksen torjuntaan

https://api.multimedia.europarl.europa.eu/documents/20125/13777698/N003-0068-FI.srt

Kuusi kuukautta Kööpenhaminan   ilmastokokouksen jälkeen

on sovittu uusi virallinen kokous Bonniin.

Onko tämä välietappi matkalla   Cancúniin?

Onko mieliala muuttunut?   Onko olemassa tie eteenpäin?

Meidän on poimittava Kööpenhaminan   epäonnistumisen palaset Bonnissa.

Yksi osa maailmaa suhtautuu toiseen   äärimmäisen epäilevästi.

Ilmastonmuutoksen torjuntaan   tarvitaan lisää kunnianhimoa.

Ja meidän on luotava tilaisuus   sitovan sopimuksen löytymiselle.

Joten meillä on useita rakennuspalikoita,   useita kohtia, joista on neuvoteltava,

että kehitys olisi lainkaan mahdollista   Kööpenhaminassa - ei, Cancúnissa.

On puhuttu C02-vähennysten   kasvattamisesta 20:sta 30 prosenttiin.

Ovatko jäsenmaat valmiita   nostamaan vähennykset 30 prosenttiin?

ilmastonmuutoksen torjunnan   välttämättömyyden tiedostamisessa

ja poliittisessa tahdossa tehdä   Euroopasta tämän taistelun pioneeri.

Emme tule hyväksymään nykytilannetta.

Toivon, että kokoukset kesäkuussa   ja ennen kaikkea lokakuussa,

Toivomme, etteivät Kreikan kriisi   ja eurokriisi kasva liian suuriksi,

sillä ne varjostavat muita aiheita,   myös ilmastonsuojelua.

Olet aina sanonut, että C02-päästöjen   vähentäminen 30 %

työllisyyden ja ympäristöteknologioiden   kehittämisen alueilla.

Onko näin yhä? Ovatko jäsenmaat   valmiita tukemaan sitä?

Erityisesti Ranska.   - Se on oman etumme mukaista.

Meillä on Euroopassa kokonainen   ympäristöteknologiateollisuus,

Se odottaa päätöstä suunnasta   tehdäkseen investointeja.

Rahaa riittää. Rahasta ei ole pulaa,   mutta tarvitsemme päätöksiä.

Miten tuotamme sähköä   tulevaisuudessa?

Keskitymmekö ydinvoimaan?   Rakennammeko uusia hiilivoimaloita?

Vai käyttävätkö he miljardinsa   offshore-tuulivoimapuistoihin?

Tai energiatehokkuusohjelmiin?   Se meidän on tehtävä.

Parlamentti tulee ajamaan   30 prosentin tavoitetta -

Ranskan hallitus sanoo: "Voimme tehdä   niin, mutta kaikkien on osallistuttava."

"Emme voi tehdä 30 prosentin   vähennystä yksinämme."

Uusiutuva energia tekee meistä   maailmankaupasta riippumattomia.

Ymmärrän, että jotkut teollisuudenalat   kohtaavat globaalia kilpailua.

Meidän on varottava, ettemme aja niitä   pois. Haluamme pitää ne Euroopassa.

Mutta rakennusten eristämiseen,   sähköautoihin siirtymiseen

ja tuulivoiman, biomassasta tuotettavan   energian ja aurinkoenergian lisäämiseen

emme tarvitse amerikkalaisia   tai kiinalaisia.

Meidän on tehtävä se itse, myös   koska voimme viedä tuota teknologiaa.

Sanoit aiemmin, että joistakin aspekteista   keskustellaan myös Bonnissa.

Kehitysmaille annetuista taloudellisen   avun lupauksista tulee kuuma kysymys.

Ja miksei tässä ole tapahtunut kehitystä   Kööpenhaminan jälkeen?

Eurooppa on luvannut maksavansa 2,4   miljardia euroa kolmen vuoden ajan -

Kehitysmaat haluavat nähdä noita rahoja.   Nyt niistä on sovittu vain paperilla.

Meidän on osoitettava Bonnissa,   että rahat ovat olemassa

ja mihin kanaviin ne menevät -   toivoakseni hyödyllisiin -

päästöjen vähentämiseksi ja sellaisen   ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi,

EU:n uskottavuus on vaakalaudalla.   Onko siinä tapahtunut muutoksia?

Asemamme ei ole huonoin mahdollinen,   mutta ei hyväkään.

Kehittyvä maailma tietää,   että meillä on velvoitteita.

Olemme olleet teollistuneita 200 vuotta,   mihin hekin haluaisivat päästä.

elleivät teollisuusmaat näytä esimerkkiä.   Ja meidän on tehtävä enemmän.

Kaikki tietävät sen. Jos emme tee tätä,   jäämme jälleen jumiin.

Yhteisvastuuta kriisiaikaan.   Onko sitä Euroopassa?

Tämä on uskottavuutemme   ja yhteisvastuumme testi.

Jotkut maista ovat erittäin hyviä.   Niiden on toimittava moottorina.

Puhumme ulkomaailmalle yhdellä äänellä,   ja sisäisesti jaamme taakan.

Antaminen on vaikeaa,   mutta harjoittelemme sitä.

Eikä meillä ole vaihtoehtoja.   Emme voi paeta ongelmiamme.