Lissabonin sopimus vahvistaisi alueiden asemaa. Entä jos sitä ei ratifioida? Kesäkuussa valittavan parlamentin on otettava aiheeseen kantaa.

Europarlamentti tänään: Alueet näyttelemään uutta roolia Euroopassa (laaja versio)

https://api.multimedia.europarl.europa.eu/documents/20125/14506700/P001-90512-001-S-FI.srt

Espanjan Extremadurasta   Suomen Pirkanmaahan

EU:n alueiden edustajat kokoontuivat   Strasbourgiin

Mutta kukaan ei sanonut,   että se olisi helppoa.

Voisin myös kysyä, mitä alueet tekevät   Euroopan hyväksi.

Toiset ehkä ajattelevat, etteivät jotkut   alueet tee mitään.

Mutta alueet tai paikalliset poliitikot   eivät puhu Euroopasta koskaan.

He näkevät, miten heidän toiveensa vetää   eurooppalaista projektia haihtuvat ilmaan.

Lissabonin sopimuksen myötä   alueita alueiden asema muuttuu:

kun neuvosto ja parlamentti   nyt konsultoivat niitä,

tulevaisuudessa niistä tulee toimija   omalla painollaan.

Subsidiariteettiperiaatteen mukaan   ne saavat jäsenmaita enemmän valtaa:

koska ne ovat lähempänä ongelmia,   ne voivat löytää parempia ratkaisuja.

Siten niillä on etusija,   kun on aika toimia.

Joskus jäsenmaat   puuttuvat asioihin liikaa.

Olen hyvin ylpeä englantilainen,   hyvin ylpeä britti.

Minulle Iso-Britannian valtioon   kuuluminen ei ole ongelma, mutta

alueilla tulisi olla enemmän   vaikutusvaltaa omiin asioihinsa.

Ehkä Eurooppa voisi auttaa tässä   suhteessa.

Vuonna 1992 tuo periaate kirjattiin   Maastrichtin sopimukseen.

Silloin ei mainittu alueita,   vain kansalliset hallitukset.

Espanja on luultavasti eniten huolissaan   vallan hajauttamisesta maan sisällä,

tai ehkä Ranska, joka on aina ollut   huolissaan, tai Iso-Britannia ja muut.

Näin on. Voimme otettava pieniä askeleita   eteenpäin.

Alueet saavat lisäksi mahdollisuuden   vedota EY-tuomioistuimeen,

kun yhteisölaista vallitsee erimielisyys.

Ryhtyvätkö mepit toimiin   alueiden hyväksi?

Emme tiedä, ennen kuin kesäkuussa   valittava parlamentti paljastaa kantansa.