EU päivittää uuselintarvikelainsäädäntöä, mutta mitä uuselintarvikkeet oikein ovat? Tässä katsaus muutamaan kiinnostavimpaan.

Mitä me syömme vuonna 2025?

https://api.multimedia.europarl.europa.eu/documents/20125/12100540/v003-0089-fi.srt

Tervetuloa ei kovin  kaukaiseen tulevaisuuteen.

Lukuun ottamatta eräitä uusia  liikennemuotoja.

Uuselintarvikkeista tehtiin EU-asetus  kauan sitten, vuonna 1997,

mutta se oli niin vanha, että EP päivitti  sen lähes 20 vuotta myöhemmin.

Ennen vuotta 1997 erikoiselintarvikkeet  tai hyvin epätavalliset elintarvikkeet,

Jokainen maa sai päättää,  mitkä olivat uuselintarvikkeita,

mutta nyt on olemassa  keskitetty EU-menettely.

Mitä uuselintarvikkeet sitten ovat?  Niitä voidaan tuottaa tai erottaa

eläinten, kasvien, mikrobien, levien ja  sienten soluista tai kudosviljelmistä.

ensimmäisen lehmän soluista viljellyn  hampurilaisen.

Me tuotamme lihaa.  Se ei vain ole lehmässä.

Kantasolutekniikat ovat hyvin  hyödyllisiä lihan kasvatuksessa.

Otamme muutaman solun lehmästä.  Ne jakautuvat itsestään,

ja me tuotamme kiinnityspisteet, tulevat  jänteet, ne järjestäytyvät itse lihakseksi.

Eli lehmästä otettavat muutamat solut  voivat muuttua 10 tonniksi lihaa.

Uusilla tuotantotekniikoilla tuotetut  ruoat voivat myös olla uusioelintarvikkeita,

esimerkiksi nanomateriaalit,  kuten tässä laboratoriossa Brysselissä.

Nanohiukkaset ovat hiukkasia, jotka ovat  kooltaan tuhannesosa hiuksen halkaisijasta.

Niitä käytetään elintarvikkeissa  väriaineina,

esimerkiksi kahvimaito  saa kermaisen värinsä

Pienen kokonsa takia niillä on  suuri pintareaktiokyky,

Siksi nanomateriaaleja  pitää vielä tutkia.

Tavoitteena on kannustaa innovointia  maatalouselintarvikealalla.

Ja tiedätkö, mitä muuta voit syödä?

Hyönteisiä, kuten näitä kotisirkkoja.

Kuivattuja sirkkoja,  tässä on sirkkalihapullia.

Lehmiin verrattuna ne tarvitsevat  saman proteiinimäärän tekemiseen

25 kertaa vähemmän ruokaa,  300 kertaa vähemmän vettä,

ja ne tuottavat 60 kertaa vähemmän  kasvihuonekaasuja.

Voimme nyt syödä myös kaukomaiden  perinteisiä ruokia,

etteivät ne aiheuta  terveysvaaraa kuluttajille.

Niiden tuottaminen on kallista, joten niitä  tuskin löytyy hampurilaisistamme.

Entä kloonattujen eläinten jälkeläiset?  No, se onkin toinen juttu.

Niitä pidetään uuselintarvikkeina,  kunnes erityiset lait,

joita EP paraikaa tarkistaa,  hyväksytään.

Euroopan elintarviketurvallisuus-  viranomainen tarkastaa ruokamme.

Kuten sanonta kuuluu,  parempi katsoa kuin katua.

Jos EU ei pysty varmistamaan,  onko tuote turvallinen vai ei,

sitä ei päästetä Euroopan markkinoille.