Europarlamentaarikot uudistavat Dublinin asetusta, EU-lainsäädäntöä, jolla määritellään turvapaikkahakemuksista vastaavat maat. Nykyisellään järjestelmä asettaa liian raskaan taakan rajavaltioille, kuten Kreikalle ja Italialle. Lainsäätäjät puoltavat tasapuolisempaa turvapaikanhakijoiden jakamista jäsenvaltioiden kesken sekä niiden pakollista osallistumista järjestelmään.

migration

rights of the individual

human rights

EU borders

Pakolaiskriisi: taakan jakaminen

https://api.multimedia.europarl.europa.eu/documents/20125/20490190/N01-PUB-171018-DUBL-FI.srt

Konflikteja, vainoa ja köyhyyttä pakenevia maahanmuuttajia saapuu yhä Euroopan rannoille.

Se on vaarallinen matka, jonka aikana tuhannet kuolevat merellä.

Perille päässeet toivovat voivansa pysyä Euroopassa.

Miljoonat ovat hakeneet turvapaikkaa muutaman viime vuoden aikana.

Turvapaikkahakemusten käsittelystä vastaavan maan määrittelevää

EU-lainsäädäntöä kutsutaan Dublin-asetukseksi.

Järjestelmä romahti vuonna 2015 suuren turvapaikanhakijamäärän myötä.

Meillä tulisi olla kohtuullinen tapa jakaa ihmisiä,

jotta jokainen jäsenvaltio voi ottaa vastaan oikeudenmukaisen osuuden turvapaikanhakijoista.

Nykyisellään turvapaikkahakemukset käsitellään kansallisella tasolla.

Vastuussa on se maa, jonka kautta turvapaikanhakijat ensimmäiseksi saapuivat Eurooppaan.

Rajavaltiot, kuten Kreikka ja Italia, kantavat raskaimman taakan.

Tulevaisuudessa hakemukset tulisi automaattisesti koota EU-tasolla,

ja jakaa jokaisen jäsenvaltion väestön ja bruttokansantulon mukaisessa suhteessa.

Meillä tulisi olla käytössä järjestelmä,

joka toimii saapuvien ihmisten määrästä riippumatta,

jotta meidän ei enää tarvitse turvautua hätäjärjestelyihin.

Järjestelmä, joka voi käsitellä tämän suuruusluokan ongelman,

ja jonka ytimessä on vastuun jakaminen.