Perustuslakisopimuksesta päätettiin Ranskassa kansanäänestyksessä. 55 % ranskalaisista äänesti sitä vastaan. Heidän päänsä kääntämiseksi luotiin uusi sopimus, joka tunnetaan Lissabonin sopimuksena. Se astui voimaan neljä vuotta alkuperäisen sopimuksen jäl

Historia: Ranska sanoo "ei"

https://api.multimedia.europarl.europa.eu/documents/20125/13736412/V001-0001-FI.srt

Tässä ovat kansanäänestyksen tulokset.

29. toukokuuta 2005 ranskalaiset   julistivat tuomionsa

Kuusi kuukautta aiemmin kyllä-leiri   johti kyselyissä.

Mutta pari viikkoa kestäneen intensiivisen   kampanjan ja kiihkeiden debattien jälkeen

29.5. olin kotona, mutta muistan ennen   kaikkea sitä edeltäneet kaksi viikkoa.

Äänestykseen johtavina päivinä   vastustus lisääntyi.

Äänestyspäivänä lopputulos   oli melko selvä.

Lähes 55 % ranskalaisista äänesti   Euroopan perustuslakisopimusta vastaan.

Matkalla pohjoisesta etelään ymmärsin,   että kansanäänestys oli menetetty,

sillä minulta kysyttiin   kaikkea mahdollista,

millä ei ollut mitään tekemistä   sopimuksen kanssa.

Näimme tapaamisissa   ja väittelyissä niin monia ihmisiä,

jotka halusivat lukea ja ymmärtää   perustuslakisopimuksen itse.

Se oli ensimmäinen kerta, kun EU:n   perustajamaa vastusti EU-projektia.

Euroopan tulevaisuudesta tuli   epävarma yhdessä yössä,

mutta vastustivatko ranskalaiset   perustuslakisopimusta?

Kyse oli eläkeongelmista   ja tukien puutteesta.

Kaikenlaisista kysymyksistä paitsi niistä,   joista halusin puhua.

Vastustajat arvostelivat   perustuslakisopimusta siitä,

että se yritti luoda liian liberaalin   sosiotaloudellisen järjestelmän.

Kuuluisa Bolkesteinin direktiivi palveluista   heitti öljyä liekkeihin.

Missään muualla maailmassa   talouspolitiikkaa ei kirjoiteta kiveen -

pääoman, tuotteiden ja palveluiden   liikkumisen täyttä vapautta.

Ei-leiriä lietsoneet tekivät niin   vahingoittaakseen Eurooppaa.

He eivät halunneet eivätkä halua   nähdä Euroopan edistyvän.

Ei-leirin voittoa selittää ennen kaikkea

kansanäänestyksen järjestäminen,   mitä arvosteltiin kiivaasti.

Kansanäänestykset ovat   demokraattista neuvonpitoa

yhteiskunnan ja Euroopan   rakentamiseksi yhdessä.

Jos Schuman ja muut perustajat olisivat   järjestäneet äänestyksen sodan jälkeen

kysyäkseen, tulisiko rakentaa   ranskalais-saksalaista suhdetta,

98 % ihmisistä, myös vanhempani,   jotka kokivat sodan Alsacessa,

Viisi vuotta Ranskan   kansanäänestyksen jälkeen

Lissabonin sopimus lopulta korvasi   Euroopan perustuslakisopimuksen.

Se on Euroopalle uusi sopimus,   mutta myös uusi haaste