Euroalueen johtajien ja Kreikan pääministeri Tsiprasin solmima sopimus sai Brysselissä ristiriitaisen vastaanoton viikonlopun ennätyspitkien neuvottelujen jälkeen.

Kreikan velkasopimus: mepit reagoivat

https://api.multimedia.europarl.europa.eu/documents/20125/18740638/n005-150713-001-fixx.srt

Neuvoteltuamme 17 tuntia  olemme päässeet sopimukseen.

Kreikka tarvitsee perinpohjaisia  uudistuksia,

Taakan kantakoon harvainvalta,  joka on ajanut meidät ahdinkoon.

Euroryhmän maratonistunnon  ja huippukokouksen päätteeksi

sopimus Kreikan kolmannesta  tukipaketista syntyi viimein.

Sopimus lienee helpotus maalle,  joka kituu romahduksen partaalla.

Mutta tuliko se liian kalliiksi?  Mitä Kreikka lopulta sai?

Lisää tuskaa, lisää kärsimystä  ja lopulta Grexit.

Mitä tämä oikein on? Taloudellisesti  tämä on vastoin maalaisjärkeä.

Tämä on silkkaa ideologiapohjaista  nöyryytystä.

Jos ihmiset huomaavat, että EU:ssa  voidaan näin polkea demokratiaa,

voittajia ovat vain Marine Le Pen  ja Nigel Farage kaltaisineen.

He ovat jo aiemmin saaneet  300 miljardia euroa

erityisin ehdoin.  Lainoilla on pitkä maksuaika.

Kyse on 80 miljardista eurosta.  Sen verran kreikkalaiset vielä saavat

ja vastikkeeksi siitä  muut haluavat uudistuksia.

Rahan antaminen ei hyödytä mitään.  Mikään ei siitä muutu,

jos viidessä vuodessa olemme taas  samassa jamassa kuin viime vuonna.

On eri asia päästä sopimukseen  yli 17 tunnin neuvottelujen jälkeen

kuin todella toteuttaa se,  mitä on luvattu.

Jos tämä on pelkkää tyhjää puhetta,  ongelma vain siirtyy tulevaisuuteen.

Mikäli tehdään todellisia muutoksia,  Kreikalla on edessään uusi tulevaisuus.

Toiset näkivät lupauksissa  todellista voimaa.

Yksi viikonlopun opetuksista on se,  että tarvitaan enemmän Eurooppaa.

Tarvitaan järjestelmä, joka on  yhtenäisempi EU:n tasolla,

juuri siksi, ettei yksittäinen maa  ensisijaisen velkojan asemassa

pääse sanelemaan sääntöjään muille.

Kreikan matka jatkuu.  Kreikkalainen odysseia jatkuu

näiden sävelten tahdissa  vielä monia vuosia.

Se, mitä nyt on tapahtunut,  on väliaikainen helpotus.

Mikäli ihmiset kuvittelevat  Kreikan ongelman nyt ratkenneen,

sanoisin, että odottakaapa vain  ensi jaksoa, sillä se alkaa pian.